Useimmat blogit joita olen selaillut kertovat ihanista vanhoista taloista! Talon kunnostamisesta, remonteista, isoista keittiöistä, pihasaunoista, puutarhoista, maalle muutosta siis monien unelmasta punaisesta tuvasta ja perunamaasta.
Meidän koti, no ei tosiaankaan kuulu tuohon kategoriaan. Asumme pienkerrostalossa, vuokralla, valmistusvuosi 2010, neliöitä 55 2mh, tupakettiö ja ISO kylpyhuone ja parveke(ilman lasitusta). Jotenkin järjetöntä että pyörätuolin täytyy mahtua pyörähtämään kylppärissä, vaikka asumme toisessa kerroksessa ja hissiä ei ole! Kylppärin neliöistä olisin mielelläni tinkinyt ja saanut isomman keittiön.
Mutta en valita, asuinpaikka on mitä ihanteellisin. Pikku Vivi-tyttärellämme on kavereita pihalla, työpaikkani on lähellä, hyvät liikkenneyhteydet ja kävellen pääsee kauppaan, metsään ja voi vaikka lenkkeillä järven ympäri.
Rakennusmateriaali asuintalossamme on puu ja ikkunasta näkyy, kun istun nojatuolissa, mansardikattoinen talo, taivas ja lehtipuita, voin siis aistia palasen puutaloidylliä....
Olemme muuttaneet tähän kotiimme kohta vuosi sitten ja nyt alkaa näyttää, ainakin minusta, kotoisalta. Olen ajatellut esitellä kotimme palapalalta ja näyttää miten olen saanut maalasiromattisen tyylin sopimaan uuteen kerrostaloon. (olen sairaslomalla ja huvit vähissä)
Seiniä emme ole maalanneet, valkoinen avartaa sanotaan, ja tapetteja tänne ei saa laittaa. Lattia on muovia ja minusta karmea, kenekähän idea on laittaa kellertävä muovimatto vielä 2010-luvulla? Ja kaiken kukkuraksi se on erittäin vaikea pitää puhtaana. Mattoja meillä ei tupakettiössä ole, koska meillä on valkoinen karvapallo Kukka 6kk, Bichon Frisee neito jonka pidätyskykyyn en vielä täysin luota.
Tervetuloa kurkistamaan kotiimme!
